villapaidallinen

Heipä hei vain, gaosaman tässä! Mutta mitäs ihmettä, villapaidallinen bloggerissa?

Kyllä.

Villapaidallinen siirtyy wordpressin sivuilta bloggerin puolelle, koska.

Minusta vain tuntui siltä. Halusin aloittaa uudelta pohjalta, vaikka se olikin Oriveden jälkeinen blogi, josta muutenkin tykkäsin käyttää. Wordpress oli sinänsä helppo kun ei tarvinnut kuin sieltä ja sieltä painaa niin homma lähti pelittämään. Ja muutenkin halusin hieman erilaista blogimuotoa kokeilla.

Tuohon wordpressiin kuitenkin kyllästyi kovin nopeasti.

Mutta mitäs tässä. Minulle kuuluu ihan hyvin, vaikka olen koko kesän ollut työttömänä tämän kouluni takia → syy johtui siitä, kun menin työkkäriin niin siellä sanottiin suoraan että olet vielä koulusi listoilla niin et saisi oikeastaan tehdä palkkatuettua työtä tai muuta sellaista. Näin minä sen ainakin muistan.

Ei asialle voinut mitään. Rahaa en saanut sossuilta, vaikka ihmiset facebookissa ehdottaneet, koska porukat. No, vanhemmat ei oikein tykkää sossuista koska kuulemma ovat niin kusista sakkia että olla ja voi.

Kesä on tosiaan ainakin omalta osastani jo puolivälissä, pianhan alkaa toinen vuosi Muurlassa. Vähän jännittää, kun pitkästä aikaa minusta tulee vanhempi oppilas ja tavallaan minun pitää huolehtia pienemmistä oppilaista jotka tulevat opiskelemaan.

Ainoastaan vähän surettaa tuo asuminen, kun Saara halusi oman huoneen ja mä en.. haluaisi olla yksin. Mä en mielelläni haluaisi jakaa huonetta jonkun tuntemattoman kanssa, koska se tuntuu omasta mielestäni kiusallista. Yhden hengen huone kyllä kuulostaisi kivalta, mutta sekin on kallistunut ja isäni maksaa koko koulun.

Tulin taas masentuneeksi koko asiasta. Otin sen taas itteeni, kun mitään muuta en osaakaan kuin valittaa. Koko sen ajan kun sain Saaralta niitä viestejä niin mun teki niin mieli hakata päätäni kiviseinää vasten ja odottaa, että koska se veri valuisi päästäni. Mä olin niin hermona ja vittuuntunut, että halusin unohtaa koko asian.

Nyt varmaan lukijasta tuntuu, että mitäs ihmettä? Skitsoot yhden henkilön takia noinkin tyhmästä asiasta?

No niin.

Emmä voi sille mitään, että mulla on näitä itsetuhoisia ajatuksia. Koko tää kesäloma oli pelkkää meikäläisen valittelua. Porukat marmatti mua kun mä en oo tehnyt paskan vertaa mitään ja kaikkea muuta. Välillä oli semmoisia öitä, että itkin itteni uneen.

Välillä halusin vain olla pois, olla kauas pois täältä Helvetin loukosta.

Ei mua kukaan auttanut. Mun piti itse huolehtia itsestäni eikä kukaan auttanut mua. Taas kerran mua kehotettiin facebookin puolella lähtemään.

Minne mä muka voisin lähteä?

Mulla mitään rahaa ole. Ei ainakaan niin suuria summia, että voisi vuokrata Forssasta tai jostain kämpän itselleni. Mä haluaisin olla omillani, mutta mut on sidottu tänne kotiini kiinni isoilla kahleilla, joita mä en tuu koskaan saamaan niitä auki. Ne on kiinni jossain, piilossa multa.

Jos vain saisin olla omassa rauhassa, niin kaikki olisi oikein mun elämässäni. Minua rakastettaisiin, minusta pidettäisiin, olisi ylpeyden kohde.

Mutta elämä sanoo toisin. Elämäni on tällä hetkellä nurkassa, joka odottaa että sen voisi heittää roskakoriin. Elämäni ja oma pääni kuiskailevat yhdessä minulle, että jätä heidät. Sulla olisi parempi olla tuolla jossain, yksin. En mä voisi.

Haluaisin kerrankin olla hyödyllinen. Haluaisin kerrankin kuulla jonkun suusta, että rakastaa minua.

Haluaisin kuulla, että joku olisi oikeasti minusta niin ylpeä.

Tiedän jo, etten tule koskaan kuulemaan näitä sanoja omieni vanhempieni suusta, en koko nuoren elämäni aikana.