chouchou - teardrop
Seinä naapurien puolelta lasten äänet kaikuu
Tällä puolen vuosi vuodelta kasvaa hiljaisuus ja kaipuu
Kuin ankat Stenvallin taulusta,
Raitalakanoissa toinen valveilla
Kauanko jaksamme haaveilla kehtolaulusta?
Kun me ollaan lähekkäin
Itket kasvot minuun päin
Miksi kävi näin?
Miten saan sut uskomaan?
Olen tässä ainiaan
Sua rakastan
Vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan
Meidän valikoivat katseemme kaikkialla huomaa
Mainoskuvissa ja puistoissa kaunista luojan luomaa
Ehkä meidänkin aika nyt ois, tällä tutulla käytävällä ootellaan.
Sisään huoneeseen kohta kutsutaan, onnen meille sois
Kun me ollaan lähekkäin
Itket kasvot minuun päin
Miksi kävi näin?
Miten saan sut uskomaan?
Olen tässä ainiaan
Sua rakastan
Vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan
Olen aina rakkaani puolella,
Joulupöydässä tahdon sua suojella
Niiden kysymyksiltä jotka meitä satuttaa
Kun me ollaan lähekkäin
Itket kasvot minuun päin
Miksi kävi näin?
Miten saan sut uskomaan?
Olen tässä ainiaan
Sua rakastan
Vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan
now listening: Arttu Wiskari - Kahdestaan
Tämä kappale. Oikeasti pisti itkettämään, koska tämä kappale on täyttä totta. Kuunnelkaa ja miettikääpäs laulun sanomaa.
peace out, lily xoxo
jaahas. siinä se sitten lymyää.
ja kyllä, näen itseni ponina. jos et pidä poneista, niin se on sinun vikasi. vaikka olen aikainen nainen, niin se on minun oma päätökseni pitää poneista jotka opettavat meitä ystävyydestä.
deal with it.
Hyvä päivää pienet otukset siellä ruudun takana, gaosaman tässä.
Uusi päivä on jälleen saapunut, mutta samalla se merkkaa tämän viikon olevan viimeinen kesäloma viikko ennen koulun alkua.
Ensi viikolla sitten alkaa taas tämä tuttu päivärytmi, jota olen innolla odottanut lähes jo ensimmäisestä kesäloma-päivästä asti.
Koska väsymys. Se kaikki tekemättömyys. Kotona ei oikein tuntunut mitään tapahtuvan joten onneksi pääsee taas tekemään asioita pitkästä aikaa.
Ei minulla silleen ole mitään erikoista kerrottavana, tuli vain halu kirjoittaa. Saada vähän asioita pois mielestä. Voisi vaikka mennä ulos lukemaan Keplo Leutokalman Leikkiä Tulella eli toista osaa, kun pikkusisko antoi sen lainaan.
Pitäisiköhän tehdä tälle blogille oma facebook-sivusto? Hieman houkuttaa kovasti.
Hyvä on, minä teen oman sivuston naamakirjan ihmeellisen maailmaan.
now listening: CHVRCHES - The Mother We Share
thanks for reading this, lily xoxo
In canon elämä kamera Keplo Leutokalma kirjat lukeminen opiskelu Tammi
I Just Died In Your Arms →
Posted on tiistai 20. elokuuta 2013
Tervehdys pienet otukset siellä ruudun toisella puolella, gaosaman tässä!
Nyt on sitten ilon hetki koittanut. Ja ilon hetkellä tarkoitan sitä, että tänään sain aivan ensimmäisen objektiivini kameraani varten. Kyllä sitten kelpaa ottaa syksyllä uusia kuvia ja oppia uusia juttuja omasta pienestä kullastani jonka nimesin Werneriksi.
Ja kyllä, rakastan esineiden nimeästi aivan sydämeni pohjista ♥ Kuin ne olisivat lapsejani, mutten silleen oikeasti lapsilla tarkoita. Vielä liian nuori ajattelemaan moisia, onhan minulla koko elämäni aikaa hankkia niitä.
 |
| Tamron AF70-300 mm F/4-5.6 LD MACRO 1:2 |
Oi että se on niin kaunis, en vain kestä sen täydellisyyttä. En voi vaan vieläkään uskoa, että olen tuon kaunokaisen uusi omistaja. Ihan tippa tulee linssiin.
Kävin sen viime lauantaina ilmoittamassa Expertille, että osaavat tilata yhden minua varten ja kun tänään menin hakemaan sitä äidin kanssa, niin yksi myyjä aloitti koko kaupassa olleen huudon että "KENELLE TÄMÄ TAMRONIN OBJEKTIIVI MENIKÄÄN!"
Sitä häpeän määrää, ei herra jumala. Mutta se oli ehkä päivän piristys, kun aikuiset miehet siellä Expertin Lehtovirrassa huutelivat paikasta A paikkaan B ja paikkaan C.
Tuota komistusta varten pitäisi uusi laukkukin hankka sitä varten, koska nyt tuo kapistus makaa koko pituudellaan ilman vastavalo-suojusta laukussa eikä kamera itse meinaa sinne mahtua.
Nyt asiasta toiseen. Eli puhutaan nyt koulusta, joka vasta alkaa meikäläisellä vasta 2. päivä syyskuuta. Olen ollut nyt pätkätöissä juuri sen takia, että saan rahaa jotta voin oikeasti ostaa tavaroita syksyä varten (vihkoja ja kansioita, uudet kumihanskat ja vähän muutakin kivaa) ettei sitten heti tartte Saloon lähteä jonkun asian turvin.
Ensimmäinen päivä syyskuuta on sitten lähtö. Lähdetään Saaran kanssa vähän aikaisemmin, kun halutaan omassa rauhassa laittaa tavarat paikoilleen, koska me molemmat ei pidetä siitä kiireestä joka hönkii niskan takana.
Vähän alkaa jo jännittää, iipp. Ei pitäisi, ei todellakaan. Nyt otetaan syksystä koko ilo irti, sillä viimeinen vuosi. Mutta mitäs sen jälkeen? Kai sitten muutto pois kotoa ja muutto Forssaan, töihin ansaitakseni vähän omaa rahaa omiin tarpeisiin. Kiinnostusta löytyisi vielä opiskeluun, mutta oon jo amiksen jälkeen kaksi vuotta (jos nyt tarkalleen laskin tai sitten meni aivan päin mäntyä tuokin laskeminen) putkeen opiskellut niin eikö se jo hetkeksi riitä.
Samalla voisin vähän miettiä muutenkin että mitä minä oikein tulevaisuudeltani haluan. No sitä sopii miettiä tän vikan vuoden aikana.
Vielä tuppaa pukkaamaan jopa kirjasta kertominen eli sain armaalta pikkusiskoltani lainaan Keplo Leutokalma-nimisen kirjan Derek Landylta, jonka sain loppuen lopuksi luettua. Aiemmin olen kirjan lukenut ja lainannut pikkusiskoltani, mutta en siten saanut sitä koskaan luettua loppuun.
Pakko vaan sanoa, että nyt kun sain tuon luettua jonka vuoksi haluan lisää tätä mahtavuutta! Vaikka minulla ja pikkusiskollani on täysin eri kirja-valikoimat, mutta kyllä tämä ainakin yhdistää meidät taas yhteen.
Jatkoa tästä kirjasta on tullut jo seitsemän kirjaa ja niistä viisi on suomennettu armaalle suomen kielelle, joka on kyllä hyvää luettavaa. Vaikkakin kirjaa tehdessä huomasin että suomentajalla on käynyt pieni virhe eli klassinen kirjaimen puuttuminen. Mutta ei se haitannut yhtään vaan lukeminen jatkui.
Jos kukaan ei tiedä kyseistä sarjaa, niin tässä tulee vähän kerrontaa.
Keplo Leutokalman ensimmäinen osa aloitetaan 12-vuotiaan Stephanie Edglynistä, joka saa edesmenneeltä kauhukirjailija-sedältään Gordon Edglyniltä perinnön, joka kattaa koko tämän kirjat, rahat ja jopa talonkin, jonka hän saa omaan käyttöön vasta 18-vuottta täytettyään.
Testamentin jaossa hän tapaa henkilön, joka tulee vielä muuttamaan Stephanien elämän. Kyseinen henkilö on mystinen mies, joka on nimeltään Keplo Leutokalma, paljastuen täysin luurangoksi eli on pelkkää luuta eikä nahkaa näy missään muodossa.
Vietettyään ensimmäisen yön setänsä talossa, Stephanien kimppuun hyökätään ja tältä tytöltä vaaditaan avainta. Koska Stephanie ei tajua mistään mitään, apuun syöksyy paljasluinen Keplo, kertoen olleensa Gordonin hyvä ystävä ja kertoo selvittävänsä mikä vei Gordon Edglynin manan maille Stephanien avustaessa luupukuista miestä, jonka elämä on vielä täysi mysteeri Stephanielle.
Stephanielle tämä oli suuri juttu, koska hän valitteli tylsää elämäänsä ja vietettyään aikaa Keplon kanssa, hän älysi mitä hän oikeasti haluaa elämältään; suurta seikkailua ja rohkaistumista.
Seikkailun aikana Stephanie tulee tapaamaan uusia ihmisiä, jotka ovat kiertyneet punaisen langan tavoin tytön elämään; räätäli Kammo Pukevan, salaperäisen Siru Turmion, miekkaa kantavan Tannith Lowin sekä Serpine, mies joka halajaa Stephanielta avainta ja Keplolta tämän hengen.
Jos kiinnostusta kirjaa kohtaan löytyy ja rakastaa fantasia-tyyppisiä kirjoja, niin suosittelen lämpimästi tätä kirjaa, mikäli Tammen julkaisemat kirjat kiehtovat sinun mieltäsi. Voisin kyllä ottaa tämän ihan tavakseni; otan kirjan, luen sen alusta loppuun ja arvostelen kirjan. Koitan hyödyntää reproamisen taitoja ja skannata kuvia kirjoista, joiden lukeminen kiinnostaa minua.
Tässä kaikki mitä sain päästäni irti joten seuraavaan kertaan ~
xoxo Lily
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)
