In elämä Muurlan Opisto mv opiskelu syksy täyttä totta väsymys

"mikäs siinä, olenhan aina ikuisesti titaaniystäväsi " →

Mistä tommonenkin otsikko tuli?? Ehkä siksi, että viime yönä näin pitkästä aikaa unen, jonka loppuen lopuksi muistinkin : D

Joulukuu sitten lopulta tuli. Ja taas oli jotenkin omituinen jumitus kirjoittamisen suhteen. On ollut niin paljon kiireitä koulun kanssa kun oli dokkaria, oli mustavalko-prokkista ja kaikkea muuta. Onneksi joululoma on muutaman päivän päässä, jos vielä jaksaisi.


Ensimmäistä kertaa taitaa olla kuväpäivitystä tälle blogille. Ja ihan oikeaa materiaalia.
 Kun meillä oli dokkari-kurssi, niin piti vähän kuvamateriaalia kerätä blogia varten. Jotenkin pidin dokkari-kurssista, koska ensimmäistä kertaa haastoin itseni ja muutenkin halusin yksin hoitaa nämä kaikki valmistelut. Olihan mulla Ellu apuna, joka vähän helpotti ja sain sitten hänelle selittää maita ja mantuja valokuvaamisesta että photaroinnista. Nyt on oikein senpaimainen olo.

ensimmäisen päivän tuotos. by me
Ah, jotenkin oli mukava päästää omaa luovuuttaan esille pitkästä aikaa. Jotenkin minulla ei ollut minkäänlaista kunnon puhtia väsätä mitään tai edes ottaa kuvia, oli sellainen väsynyt olo.

Päivä 2 ja Päivä 3 ]


-----

Dokkari-kurssin päätyttyä (palautus on vasta Tammikuussa, joten voisin vaikka huomenna oli nero rennelo ja tulostaa valmiiksi koko höskän : D ), oli siten pimeäkuvauksen vuoro. Kaikkea tehtiin ja kokeiltiin, hauskaa totta kai oli jälleen kerran. Vaikkakin lunta ei ollut tuolloin vaan sitä oli todella vähän maassa niin se vähän ihmisiä suretti.

Mitäs vielä.. Niin! Mustavalko-kuvaustehtävä, jonka saimme jo kauan sitten ja sain sen sitten tänään valmiiksi :3

malli: ellu kuva: tanja v.
Tein kyseisen mustavalko-tehtävän Cosplaysta. Aiheena oli siis kuvata sekä digille että filmille sama aihe/kohde, jossa piti olla erilainen näkökulma samasta aiheesta. 
Koska suurin osa koulun henkilökunnasta että oppilaista eivät koskaan kuulleetkaan cosplaysta, niin halusin kertoa miten tavallinen henkilö näkee cosplayjaan puketuneena ja taas miltä se henkilö näyttää puvustaan riisuutumisen jälkeen. 

Itse olen todella tyytyväinen itse työhön. Pimiössä sai pitkästä aikaa olla ja hieman verestää taitojaan sen suhteen, koska en ole silleen ollut yksin tekemässä mitään vaikka opettaja olikin koko ajan rinnalla katsomassa että tein oikein.

----

Tästähän tuli pitkä postaus. Noh, tulipahan sitten tätä päivitettyä. Ajattelin jos tämä seuraava lähestymistapa vähän helpompi, jos alkaisin tekemään tätä kerran kuukaudessa, silloin ainakin tietäisin milloin voisin kirjoittaa eikä se tavallaan minua haittaisi kun sattumoisin kyseisellä henkilöllä on niin lyhyt muisti ettei edes muista kirjottaneensa kuukausi sitten :3 



mutta seuraavaan kertaan, rakkaudella lily xoxo





Read More

Share Tweet Pin It +1

0 Comments

surkuhupainen elämäni © gaosaman. Sisällön tarjoaa Blogger.