In elämä kamera kauneus musiikki Muurlan Opisto näyttely

► suuntaa ja luonnetta 2/2

Jäi kahdesta kuvasta auki, että olisin saanut tuon edellisen merkinnän valmiiksi. Ei sitten antanut, voi kukku luuruu.


Tosiaan istuttiin paluumatka Helylle ja Ilarille Mersussa. Jumalauta miten hieno auto oli kyllä, vaikken autoista oikein perustakaan.




Saatiin tuollaiset vanhat diat rinnuksiimme, jotta meidät erotettaisiin tekijöiksi. Olivat Heikki Willamon vanhaa tuotantoa, jotka saatiin lopulta pitää omanamme.

Minulle tuli pöllö. Kaunis dia oli kyllä, nyt on sitten rinta rottinkilla.

----

Kiitos tosiaan hienosta näyttelystä. Ollaan kaikki oltu ahkeria. Hyvä me.

Nyt kiitän vielä kerran, toivotan onnea ja hyvät yöt.

yön hiljaisuuteen lepään, lily

Read More

Share Tweet Pin It +1

0 Comments

In elämä kamera kauneus Muurlan Opisto näyttely täyttä totta

► suuntaa ja luonnetta 1/2

   Tänään sitten oli tosiaan kauvan odotettu 25-vuotis juhlanäyttelyn avajaiset Helsingin Kaapelitehtaalla, Valssaamo-tilassa. Matka kohti Helsinkiä oli semmoinen tunnin ajomatka, kun oltiin päätetty että isän serkku Hely veisi meidät sinne.

Kun ollaan maalaisia eikä me osata Helsingissä oikein autolla kulkea.

simppeli asukokonaisuus uudella tukka-tyylillä.





Itse näyttely näytti hyvältä. Oli mukava nähdä vanhoja luokkalaisia vielä kerran ja nähdä myös muiden entisten opiskelijoiden kuvia. Kaikki näytti ja tuntui hyvältä.
Olimme onnistuneet.

Minä isäni serkun Helyn ja hänen miehensä Ilarin kanssa yhteiskuvassa.


Jonkin aikaa siinä odoteltiin puhetta, ehditty katsomaan osa töistä jolloin lopultakin tykki pyöräytti kuvani näkyville.




Oli aika aloittaa puhe. Näyttelyn Kuraattori Marko Hämäläinen ja opettaja Kikka Niittynen antoivat meille hienon puheen, jonka jälkeen kiitokset ja oppilaiden kokoominen kaikkien näytille.





Kuraattori Marko Hämäläinen pitämässä puhetta penkillä seisoen.




Kauniit oli kyllä tuotokset. En raaskinnut kuvata töitä enempää, piti hillitä itseni. 

hör hör oli mukavat näyttelyn avajaiset pian ollaan kotona jee oon valokuvaaja

Näyttelylle 10/10 pojot Mersussa istuen.

Read More

Share Tweet Pin It +1

0 Comments

In elämä kamera kauneus musiikki Muurlan Opisto uusi alku

► jos nyt ei vähempää

Jos nyt vaikka saisi aikaiseksi jotain, eli uutta päivitystä!
Tosiaan meiltä loppu koulu viime viikon keskiviikkona ja nyt ollaan sitten taas vapaalla. Muutama päivä omassa, ihanassa rauhassa on tehnyt oikeesti ihmeitä mulle.

"my accessory is my red lips."

Oltiin tänään naapurissa viettämässä lapsuuden kaverini ylioppilas-juhlia. Hän oli hämmentynyt, kun näki minut pitkästä aikaan. Tajuttiin molemmat, että viimeksi nähtiin bussi-pysäkillä kun hän ja hänen veljensä matkasivat ylä-asteelle, kun taas minä matkasin ammatti-kouluun.

Harmi vain ettei ehditty juttelemaan, olisi ollut mukava kuunnella hänen tarinansa.

---

Nyt sitten nautitaan niin kauan tästä vapaudesta, sillä pelkään saavani töitä. En vain haluaisi tehdä sellaista työtä, jos en pysty nauttimaan siitä. Se, että vanhempani koittavat minua sellaisiin töihin kuten torille, mutta paskat. 

Minä haluan olla taiteellinen. Tehdä asioita, jotka saavat minut hymyilemään. Saada tehdä jotain, mikä saisi sydämeni sykkimään.
Haluan kirjoittaa koko kesän.
Haluan kuvata koko kesän.

Haluan olla vapaa niin paljon kuin pystyn.
Koska minullakin on oma mieli. En halua nimittäin olla enää kahlittuna puu-seinissä. Ei minulla ole tilaa hengittää.

Jos vain jaksaisin hetken edes olla paikallani, niin sitten voisin lähteä lentoon.


Mutta nyt nukkumaan. Äidillä on aamulla aikainen herätys töihin ja minulla taitaa myös olla aikainen aamu. Pitänee siivota huone. 
En ole vieläkään purannut matkalaukkuani, jossa on tavaroita Muurlasta. En vain jaksaisi.
Nyt on pakko.

Kun juhannuksena tulee meille Ellu ja täytyy tämän näyttää siltä, että voisin majoittaa tänne ahtauteen.

Mutta nyt.
Hyvää yötä.

xoxo lily

Read More

Share Tweet Pin It +1

0 Comments

surkuhupainen elämäni © gaosaman. Sisällön tarjoaa Blogger.