In elämä kamera kauneus musiikki Muurlan Opisto uusi alku

► jos nyt ei vähempää

Jos nyt vaikka saisi aikaiseksi jotain, eli uutta päivitystä!
Tosiaan meiltä loppu koulu viime viikon keskiviikkona ja nyt ollaan sitten taas vapaalla. Muutama päivä omassa, ihanassa rauhassa on tehnyt oikeesti ihmeitä mulle.

"my accessory is my red lips."

Oltiin tänään naapurissa viettämässä lapsuuden kaverini ylioppilas-juhlia. Hän oli hämmentynyt, kun näki minut pitkästä aikaan. Tajuttiin molemmat, että viimeksi nähtiin bussi-pysäkillä kun hän ja hänen veljensä matkasivat ylä-asteelle, kun taas minä matkasin ammatti-kouluun.

Harmi vain ettei ehditty juttelemaan, olisi ollut mukava kuunnella hänen tarinansa.

---

Nyt sitten nautitaan niin kauan tästä vapaudesta, sillä pelkään saavani töitä. En vain haluaisi tehdä sellaista työtä, jos en pysty nauttimaan siitä. Se, että vanhempani koittavat minua sellaisiin töihin kuten torille, mutta paskat. 

Minä haluan olla taiteellinen. Tehdä asioita, jotka saavat minut hymyilemään. Saada tehdä jotain, mikä saisi sydämeni sykkimään.
Haluan kirjoittaa koko kesän.
Haluan kuvata koko kesän.

Haluan olla vapaa niin paljon kuin pystyn.
Koska minullakin on oma mieli. En halua nimittäin olla enää kahlittuna puu-seinissä. Ei minulla ole tilaa hengittää.

Jos vain jaksaisin hetken edes olla paikallani, niin sitten voisin lähteä lentoon.


Mutta nyt nukkumaan. Äidillä on aamulla aikainen herätys töihin ja minulla taitaa myös olla aikainen aamu. Pitänee siivota huone. 
En ole vieläkään purannut matkalaukkuani, jossa on tavaroita Muurlasta. En vain jaksaisi.
Nyt on pakko.

Kun juhannuksena tulee meille Ellu ja täytyy tämän näyttää siltä, että voisin majoittaa tänne ahtauteen.

Mutta nyt.
Hyvää yötä.

xoxo lily

Related Articles

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

surkuhupainen elämäni © gaosaman. Sisällön tarjoaa Blogger.