En osaa enää kirjoittaa onnellisista asioista, jotka saisivat minut ajattelemaan päivän kauneimpia hetkiä. Mutta niitä ei ole.
Tunnen olevani kierteessä. Kierteessä, josta ei ole paluuta takaisin siihen onnelliseen aikaan. Minulla ei ole syytä olla onnellinen.
Minä en saa olla onnellinen, eikä onnellisia hetkiä saa olla.
Minun ei pitäisi.
Minulta odotetaan niin paljoa, olla se kiltti tyttö.
En vain jaksaisi enää.
Olen jo luovuttanut.
Olen luovuttanut itseni suhteen.
Minut on merkitty tähän taloon, tähän kirottuun sukuun.
Minä en saa olla onnellinen, minulla ei saa olla tunteita.
Minulla ei saisi olla ketään lähelläni, jotka yrittävät tehdä oloni koko ajan onnelliseksi.
En merkitse mitään.
Tänään sain kuulla sen saatanan saarnan. Päivästä toiseen kuulen tämä saman paskan.
"Tanja tekee sen, Tanja tekee tämän."
Jos en tee asiaa oikein, minulle huudetaan. Minulle huudetaan siitä, että olen joko unohtanut tai sitten nuo ihmiset sanovat sen "että me joudumme kaikki tekemään, kun kukaan muu ei sitä tee."
Olen niin kyllästynyt.
Olen niin väsynyt.
Olen kyllästynyt näkemään tämän saman paikan aamusta toiseen, viikosta toiseen ja vuodesta toiseen.
Minulle ei anneta lupaa kasvaa tästä paikasta.
Vanhempani ovat niin innoissaan uudesta talosta ja Keravalaisesta vuokralaisesta. Kaikki, mitä se mies tekee, on aivan hieno juttu.
Se talo ei tule olemaan mikään uusi koti minulle, vaan vankila.
Tuo mies, tuo uusi vuokralainen, on pilannut elämäni lopullisesti.
MIKKO SITÄ, MIKKO TÄTÄ.
TEHKÄÄ SIITÄ MIEHESTÄ POIKA, JOTA OLETTE SAATANA KAIVANNEET.
TEHKÄÄ SIITÄ MIEHESTÄ POIKA, JOTA OLETTE SAATANA KAIVANNEET.
EN OLE MITÄÄN KUIN EPÄONNISTUNUT PASKA.
OLEN PELKKÄ VIRHE TÄSSÄ VITUN MAAILMASSA. PELKKÄ VIRHE.
Jos vähänkin osoitan mieltäni, minua moititaan, haukutaan.
Nuo ihmiset ovat vieneet minulta kaiken. Enkä tule saamaan niitä takaisin.
Se mies, jota joudun kutsumaan isäkseni, ei ole mikään isä.
Minusta kaikkein ensimmäinen kiusaaja jokaisen lapsen elämässä, ovat vanhemmat.
Kenenkään ei pitäisi lapsena joutua vanhempiensa kiusaamiksi. Niin kuin minun vanhempani.
He eivät tee mitään muuta kuin hauku tekojani, joita yritän pyhittää anteeksi annoillani. Mutta ne eivät koskaan pääse perille, vaikka kuinka yrittäisin.
Kaikki muut onnistuvat, saavat lähteä mihin huvittaa, saavat tehdä elämästään omanlaisensa. En ole mitään muuta kuin vanki tässä vankilassa niin kauan, kunnes vanhempani kuolevat ja jään tänne yksin.
Tulen jäämään yksin. En tule rakastamaan, en tule olemaan onnellinen.
Minun täytyy piilottaa tunteeni, olla oikea ihminen.
Haluaisin vaan kadota, olla yksin.
En jaksa enää taistella.
En jaksa enää olla oma itseni.
Antakaa minun vain olla.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti