In elämä en ole tyytyväinen jokin minussa on vikana kamera kauneus kuvailua lukeminen masennus musiikki opiskelu täyttä totta väsymys

► ♫ In the city of gold... ♫

Olen jatkuvasti väsynyt, äreä ja menettänyt kiinnostuksen lukea tuleviin pääsykokeisiin.
Mikään ei tunnu enää oikealta.





Olen koko ajan vain niin väsynyt. 
Sain viime lauantaina ikävän ahdistus- ja paniikkikohtauksen, että päästyäni keittiöön minä vain lösähdin lattialle, maaten sikiö-asennossa. 
Onneksi äiti ei edes ollut silloin kotona. Olisin kuitenkin saanut kuulla häneltä, että minä vain teeskentelen.

Sunnuntaina olin niin väsynyt, etten kyennyt tekemään oikein mitään. Yritin lukea kokeisiin, muttei siitä tullut mitään. Pikku hiljaa alan miettiä, onkohan minussa oikeasti jokin vikana.



                                                    "I can smell freshness is the sky."



Pääsykokeisiin on enää pari viikkoa jäljellä ja en ole sitten edennyt yhtään. Epäilen yhä mahdollisuuksiani päästäkseni yliopistoon sisään ja kadun yhä sitä, mitä menin tekemään. En ole enää varma siitä haluanko tätä oikeasti.

Vanhemmat eivät välitä paskaakaan kokeista. Nytkin äiti oli unohtanut koko kokeet ja tokaisi kiittämättömästi että "ai juu, nekin vielä". 
Mahdollisuuteni ovat 5/100.

Minä vain haluaisin paikan, jonne kuuluisin. 

Sain taas kuulla sen saman saarnan isältäni sunnuntaina. Sen saman, mitä Mufasa kertoo Simballe Leijonakuninkaassa.
"Kaikki mitä valo koskettaa, on kuningaskuntaamme."

Minä vain en halua tätä kaikkea. Minä en halua jäädä tänne maalle, vaan haluan pois täältä. Tyhmäkin sen tajuaa, ettei täällä Helvetin reunalla tapahdu mitään. 
Minä vain vihaan tätä paskaa yli kaiken.

Olen hokenut jatkuvasti vanhempieni kuullen, kuinka vihaan tätä paikkaa ja kuinka en jaksaisi tätä paskaa enempää. Kaikki jäävät minun harteilleni.

----

Jos vain saisin mahdollisuuden näyttää taitoni. Haluaisin vain kovasti elää omaa elämääni.

Read More

Share Tweet Pin It +1

0 Comments

surkuhupainen elämäni © gaosaman. Sisällön tarjoaa Blogger.